Tänään ajattelin viettää rauhallisissa merkeissä uudenvuoden. Syömällä naudan entrecoteeta kermakastikkeella ja perunoilla. Pyöräillen, jota en muista koskaan tehneeni tähän aikaa vuodesta Nishiki pyörälläni. Myös yhden viinipullon juomme kahdestaan. Sitten taas tehdään ruokaa hernekeittoa, kun on se niin hyvää. Salia myös tietysti tänne väliin. ;) Käymme jossain ulkona kävelemässä pitkästä aikaa ja otamme eväät mukaan.
Vuosi 2015 on mennyt nopeasti, mutta hitaasti toisaalta joskus - hyvin ja huonosti myös. Tämän vuoden alkupuolella vielä tein kuntoutusjumppia olkapään, polven ja selän osalta. 23.2.15 pääsin aloittelemaan taas omia treenejäni ja oli kyllä todella mukavaa. Suunniteltiin treenausta järkevämmin, eikä vaan hutkita jotain menemää salilla fiiliksen mukaan. Toisilla se voi toimia, mutta mulla menee siihen, että hakataan vain kivoja lihasryhmiä ja laiminlyödään ihan täysin venyttelyt jne. Menny joskus melkein huomaamatta siihen.
Täytyy kyllä myöntää, että minusta olin 2014 vuonna kireämmässä kunnossa kuin nyt. Tarkoitan keskivartalon osalta. Selkä, jalat, kädet ja takaolkapäät varsinkin on ottanut hyvin kasvua, koska on treenattu järkevästi. En tiedä vaikuttaako tähän myös kilpirauhasen vajaatoiminta, koska en pystynyt silloin toukokuun kisoihin painoa laskemaan vaikka oli lasketut kalorit.. :(
Penkki ei ole mennyt niin kuin olisin halunnut. Tänä vuonna en siis nostanut 77,5kg vaan 75kg. En mennyt elokuun SM-kisoihin, koska tulos huono ja ei kiinnostanut vain. :( Ehkä jostain se kunnon motivaatio tulee takaisin. Nykyään joudun kilpailemaan painavammassa luokassa eli 63kg ja ennen 57kg.
Matkaani tämän vuoden aikana on hidastanut selkäongelmani, jolle sain nimenkin toukokuussa ja se on välilevyn madaltuma (rappeuma) ja se on pysyvä juttu. Senkin takia täytyy miettiä treenejä tarkasti, ettei se selkä mene surkeeseen kuntoon. Viimeksi kävin naprapaatilla 3kk sitten, kun normaalisti ollut 2kk. Selkä palautuu nykyään nopeammin väärästä rasituksesta yms..
Toinen hidastava tekijä on ollut uusi "vika" eli kilpirauhasen vajaatoiminta. Tarkemmin ottaen subkliininen kilpirauhasen vajaatoiminta. Elokuussa menin terveyskeskukseen, koska epäilin tätä asiaa mm. väsymyksen perusteella. Sain koelääkityksen vaikka arvoni olivat muka ok. Ei todellakaan ollut. Ne eivät silti olleet niin pahat, kuin voisi olla. Onneksi lähdin ajoissa selvittämään asiaa. Sain koelääkityksen, kun osasin avata suuni puhelimessa. Lääkitys aloitettiin ja uudet labrat 8vk:n päästä ja kappas vaan olikin huonontunut hiukan koelääkityksestä huolimatta. Määrättiin lisää annosta ja uudet labrat jotka kävin tässä ennen joulua. Arvot lähtenyt laskuun, mutta ei kumminkaan vielä sinne minne niiden kuuluisi.. Toivottavasti tämä tasapaino löytyisi, koska ei tätä väsymystä kyllä jaksa. Voi kestää pitkäänkin kun löytyy oikea annos. Samalla mitattiin kolesterolit ja paastosokeri ja kunnossa ovat nekin. :) Ainiin ja huono juttu on se, että töitä ei oikein ole tarjolla. :/
Olen tämän vuoden aikana kokeillut erilaisia treenitapoja - nopeutta, voimaa, perusvoimaa, kestävyyttä.. Parhaiten minulle sopii "lihaksen kasvatus" ja voima/perusvoima treenit. Selän ehdoilla mennään, joka on tylsä asia, mutta hyväksyttävä. Minun treenimetodi on se, että treenataan niin että jää hiukan vajaaksi ennemmin kuin hakataan tohjoksi lihakset every time. :D Välillä tietysti tätäkin, mut huomattavasti vähemmän.
Olen saanut taas ihastua pyöräilyyn uudestaan. Poikaystävälläni on nykyään pyörä niin tullut yhdessä käytyä tappo sekä kevyempiä lenkkejä takomassa. Kilpaillut siitä kumpi pääsee sen yhden tietyn mäen ekana ylös - ihan kuin jossain oikeassa kilpailussa. :D Nykyään täytyy, etsiä uusi spurtti kohde, koska asumme eri paikassa.. Harkitsen kolmannen pyörän hankkimista. Kohta on pyöriä joka ajoon - kauppaan, lenkille ja ehkä metsäpoluille. ;)
Josta pääsemme siihen, että teimme marraskuun loppupuolella muuton sieltä kerrostaloasunnosta rivariin. Bye bye Kotkansaari! Tulee ikävä hiukan, mutta kiva muuttaa takaisin melkein samoille hoodeille kun muutin 13-vuotiaana ensimmäisen kerran. Lähellä ovat salini, äitini ja tuo vakio kauppa Prisma (Lidlin jälkeen).
Muutto oli ensimmäisenä päivänä ihanaa (melkein), kunnes tuli päivä nro 2.. Tuuli paheni edellisestä päivästä ja ärsyttävää tihkuakin tuli. Peräkärryn kuomua jouduin pitelemään koko voimallani, ettei tuuli revi sitä kuomua jonnekin.. Yritä siinä samaa aikaa auttaa toista laittamaan jotain hyllykköä kyytiin. Pyhän vitriinimme kuljetus oli varmaan hauskin ja kamalin samaa aikaan. Saatiin se auton paksiin kumminkin. Kyllä se kilisi aivan helvetisti ettei sitä olisi kestäny 9km ajomatkalla sekuntiakaan, joten piti pysähtyä jo 200m jälkeen tunkemaan jotain talouspaperia niihin väliseen.. :D Silti se helisi.. :D
Tää on muuton paras kohta ainakin minun mielestä. Kämppä tyhjä melkein. Joten loppusiivous, jonka suoritin minä kun poikaystäväni vielä yritti tunkea viimeisiä tavoroita autoon, irrotella lamput jne.. "Tähän käytetään maksimissaan 30min!". Se 30min olikin 2h30min. Jääkaapin sulatus, vessan siivous, keittiön ja huoneiden. Olisi pitänyt olla hiukan siistimpi ihminen ja pyyhkiä pölyjä jne muita jo aikasemmin. :D Onneksi selvittiin vaikka kello oli jo yli 12 yöllä.
 |
| Kotkansaari (45m2) |
 | |
| Aittakorpi ja sotkuinen asunto (62,5m2) |
Tästäkää kämpästä ei tällä hetkellä saa julkaisukelvollista kuvaa, koska täytyy lähtä sinne Ikeaan ostoksille ja täydentämään tätä huushollia. Mitenköhän kaivan itsestäni sisustus ihmisen. Onhan kyllä tärkeät Iittalan kivi ja aaltotuikut laitettu esille. :D
Tähän loppuun ne perus uudenvuoden lupaukset. Jatkan samalla mallille kuin ennenkin paitsi pitää yrittää entistä enemmän panostaa lihashuoltoon (venyttelyt, selänjumpat). Treenata kovaa ja järjevästi. Syödä terveellisesti niin kuin olen tehnyt, mutta ei pidä antautua mieliteoilla niin helposti. Onneksi tätä olen pystynyt jo treenaamaan. Suklaata ei upo enään niin paljon. Omatekoiset jutut ovat parempia!
Varmaan jäi tuhat asiaa pois, koska on aika vaikea tunkee tuhatta asiaa tähän. Olen miettinyt, että josko taas alkaisi kirjoitushommiin niin noin blogin ulkopuolella. Yläasteella ja ehkä ala-asteellakin muistaakseni tykkäsin kirjoitella tarinoita ja mieli tekisi taas alkaa jotain kehittelemään. Ei uskoisi, mutta olin vielä hyvä niissä tarinoissa ja sain hyviä numeroita. Kielioppi taas ei ole kyllä vahvinta alaani, mutta eiköhän sitäkin opi kun vaan kirjoittaa. Positiivinen kommentti on mukavaa saada ja ehkä voin oppia jotakin niistä lisää. :)
♥ Marjukka
