Hyödytkö mitään herkuista?

Heräsin perjantai aamulla ja melkein ensimmäinen ajatus oli toissa viikonlopulta jääneet suklaapiparit.. Mitäs jos sitä yhden vaan ottaisi aamukahvin kanssa...? Taas tuo ärsyttävä ajatus, joka ei lähde pois jos sen on kerran saanut jo päähänsä! Pysyin lujana ja söin normaali aamupalani ilman pipareita.

Ne piparit jotka kutsuivat minun nimeäni kaapissa.

Paljon on postauksia netissä kuinka päästä makeasta eroon kokonaan tai hetkittäisestä makeanhimosta.
Vastaus ekaan: et tuskin pääse (ja halua) ja toiseen: tähän tilanteeseen pääset, mutta vaatii paljon joltain ihmisiltä.
Minä olen yksi hyvä esimerkki, että herkkuja voi ja kannataa vähentää. Syitä on miljoona. Myös on miljoonia syitä miksi niitä sokerisia herkkuja syödään - väsymys, tylsyys, surullisuus, iloisuus, kiire..

Netti on täynnä idioottisia neuvoja, kuten juo lasi vettä, syö omena, odota 15 minuuttia niin ei enää tee mieli. Väärin, ei toimi minulla noista mikään eikä varmaan kenelläkään muulla yleensä.
Tässä kohtaa yksinkertainen vinkki on ensimmäiseksi se, että kokeile syödä jotain kunnon ruokaa mistä pidät tai jotain täyttävää välipalaa. Aina on parempi syödä vaikka jotain ruokaa runsaasti kun tarttua johonki monen sadan kalorin patukkaan. Kyllä minä ainakin söisin extra kalorit mielummin ruoasta kun herkuista.

Esimerkki minun ns. kunnon ruoasta.

Entäs jos tekeekin mieli vielä vaikka on jo syöty normaali täyttävä annos. Normaali annos on mulle missä on hiilarin lähde, proteiinin lähde ja myös rasvan. Nimenomaan tässä järjestyksessä! Noh, seuraavaksi yksikertaisesti joko syöt (ahmit) sitä samperin herkkua tai oikeasti mietit vielä kerran "Hyödynkö tästä mitään?" Nyt ollaanki jo hyvän kysymyksen äärellä. Tässä kohtaan minulla jäi se suklaapipari kaappiin. Mulle on muotoutunut tuo kysymys "Hyödynkö tästä herkusta mitään?" Se kysymys taas täytyi esittää itselleen ja vastauksena helppo en hyödy. Kannattaa kokeilla.
 

Pähkinät ovat hyvä ja täyttävä lisä välipalalle.

Ennen (vuosia, vuosia sitten) söin lähes joka päivä jotain pientä herkkua ja viikonloppuisin tietysti enemmän myös mukaan mahtui jokapäiväiset makeutetut jogurtit ja suhteellisen usein vaaleaa leipää. Aina melkein teki mieli vaikka maha täynnä ruokaa. Nyt vihdoin on tapahtunut parempi muutos kuin aikasemmin koskaan. Tämä dieetti tavallaan avasi lopullisesti mun silmät. Ennen dieettiä olin jo vähennellyt herkkuja tosi paljon, että en mätä kamalaa kasaa vaan pystyn syömää myös vähemmän herkkuja ja nauttimaan siitä määrästä, esimerkiksi viikonlopun kaksi karjalanpiirakkaa ja n. 60g irtokarkkeja.

MUTTA ongelmana oli se vaikka en määrällisesti syönyt kauheasti, mutta se herkuilla tissuttelu. Herkkuja helposti meni perjantaista-sunnuntaihin, joskus arkipäivinäkin tissutellessa herkkuja eli juuri edellisessä postauksessa mainitsema pari pullaa tänää, huomenna pari ja ehkä viel yksi koska jäi. Tuo tyyli ei voi vaan jatkua oikeasti vaan on katkastava tollainen kierre.

Hyvällä ruoalla voi myös dieetilläkin herkutella.

Eihän tuo maailmanloppu ole jollekkin, mutta totuus on se, että kun olen syöny tarkkalleen ottaen juuri sen mitä kulutan tai jopa vähän plussakaloreilla ollut niin kyllähän tollaiset pari pullat päivien aikana vaan tuppaa kerryttämään hiukan vääränlaisella tavalla kaloreita vielä niiden suunniteltujen plussakaloreiden päälle. Siitä seuraa vielä nopeampi painonnousu, kun suunniteltu. Kummiskin halutaan ottaa ne plussakalorit mahdollisimman terveellisistä lähteistä ja että paino nousisi maltillisesti ylöspäin.

On väliä syötkö esim. 500 kcal herkuista vai 500 kcal ruoasta. Kyllä se kehonkoostumukseen vaikuttaa vaikka sinun päivittäinen energiansaantisi olisi sillä tasolla että syömisesi ei laihduta eikä lihota vaan tilanne on painosi kannalta neutraali. Tuskin on sisäisesti tilanne on neutraali. Suurin syy pitäisi olla herkkujen liialliselle mättämiselle, että sisäisesti voit voida huonosti vaikka ulkoisesti oletkin hoikka ja muuten hyvinvoivan näköinen. Jotkut kuulleet käsitteen laihaläski. Uskon olleeni laihaläski vaikka harrastin salia, juoksua, pyöräilyä.. Tilanne voisi olla huonompi, jos en olisi liikkunut yhtään. Nykyään olen terveempi sisäisesti kuin koskaan!

2012 - herkkuja meni ja treenasin jo salilla

2016 kesäkuu

Täytyy silti myöntää, että lähes joka päivä tekee jotain hyvää, mutta tiedostan sen johtuvan vain jostain sokerinhimosta, eikä niinkää siitä että olen syönyt vähän/huonosti ja siitä johtuva makeanhimo. En ole täydellinen vieläkään ja joudun taistelemaan herkkuhimoja vastaan, mutta nykyään osaan jo kieltäytyä. Tiedän koska on minun herkkupäivänäni. Tämän harjoittelu ja asioiden ymmärtäminen on vaatinut vuosia. Nyt tuntuu, että vihdoinki pystyn hallitsemaan tämän. :)

Kuinka moni on päässyt jokapäiväisesti herkkuttelusta eroon? Miten olet jatkossa hallinnut herkunhimo kohtaukset? Jätä kommenttisi boksiin.

 ♥ Marjukka