Rakas harrastukseni pyöräily

En olekaan puhunut toisesta harrastuksestani pyöräilystä. Pyöräily on aina ollut jollain tapaa mukana elämässäni. Opin pyöräilemään jo nuorena ja 5 vuotiaana pyöräilin äitini kanssa Karhulan uimahallille uimakouluun (jossa en kumminkaan oppinut uimaan) ja kouluun myös poljin koko ala-asteen.

Minä vuonna 1995.

Pyöräilystä tuli tässä muutaman vuoden aikana tosi tärkeä harrastus, koska selkäni vuoksi en voi enään juosta yhtään. Joten pyöräily on se millä kohotan sitä aerobista kuntoa, joka on kehittynyt aika hyvin pyöräilyn myötä vaikka aerobinen kuntoni on pysynyt melko samana jo useita vuosia niin nyt tuntuu, että kehitystä silläkin osa-alueella. Täytyy sanoa etten ole siis mikään "pro pyöräilijä". Sali on "päälajini" edelleen.

Jotain yhteistä on kumminkin vanhalla harrastuksellani pikajuoksulla ja pyöräilyllä. Minua on pikajuoksussa kiehtonut vauhti ja nopeus ja tietenkin se, että voima/nopeus on ollut minulle se vahvin osa-alue. Pyöräily taas ei muuten ole verrattavissa pikajuoksuun kuin, että siinäkin on se vauhdin huuma. Mitkään moottoriurheiluun liittyvät vauhdin tunteet ei siis kiinnosta. :) On kivaa kun maisemat vaihtuvat ja vauhtia renkaissa. Sitä tunnetta ei salilta taas saa, joten pyöräily on vain jollain tavalla vapauttavaa.

Talvella hankin toisen pyörän, maastopyörän. Nyt minulla on siis kaksi pyörää joita käytän vuorotellen riippuen missä/mitä pyöräilen. Vanha hybridi Nishiki on ollut minulla jo varmaan noin 8 vuotta ja toimii edelleen todella hyvin. Haluan pitää sen pyörän sellaisiin asfaltti ajoihin, kun taas ostamani maastopyörä on hiekka -ja metsäteille/poluille ja myös talviajoon, koska talvisin en ole polkenut ollenkaa. :(

Specialized.

Nishiki.

Ollaan pyöräilty jo metsissäkin pienillä poluilla ja voin sanoa, että alkuun pelotti mennä jonkun juuren tai pienienkin kivien yli. Nyt ne pienet "esteet" jo sujuu ihan helposti. Vielä kyllä tulee kohtia paljon, missä jo vaatisi minulta taitoja ja rohkeutta. Maastopyöräilyssä on kivaa se, että täytyy koko ajan suunnitella reittiä, että voinko ajaa tuon juuren yli vai onko parempi ajaa hiukan sivusta ja siinäkin on päässyt kokemaan vauhdin huuman kun on ajellut tuttua reittiä kovaa. Pienikin töyssy tai kumpare tuntuu hauskalta mennä ja mukailla sitä kun joustaa jaloista ja käsistä. Tulee jotenki ammatti maastopyöräilijä olo. :D

Matkat ja ajat vaihtelee tilanteiden mukaan. Puhelimessa on käytössä sovellus Sports Tracker, josta katsotaan aina lenkin pituus, aika ja keskinopeus (käytössä automaattinen pysätys alle 2km/h).

Maanantaina tuli tehtyä keskimääräistä lyhyempi eli 45min, mutta melko kova taas kun keskinopeus oli luokkaa 22km/h. Täytyy hehkuttaa, että kerran eräs pyörälenkki 29km aikaan 1:18h kulki keskinopeudella 22,4 km/h ja oli muuten enkat keskinopeudessa, kun tuo 29km on melko maksimi minulle. :D Yleensä meidän pyöräilyt kestää tunnista puoleentoista tuntiin. Ollaan myös kokeiltu intervalli tyylistä treeniä, jossa poljettu 20 sekuntia täysiä ja palautus 40 sekuntia. Oli nuo vedot kyllä niin rankkoja, että ei niitä pystyny tehdä kuin kerran viikossa parin viikon ajan kun huomasi, että ei vaan enään jaksa ja lonkkakin kipeytyi.. Sitten kokeiltiin 30 sekunnin vetoja ja palautukset taisi olla jotain minuutin, niin jopas onnistuikin paremmin. Intervalli vedot on hyvä tapa tuoda jotain uutta pyöräilyyn, mutta ne vaatii myös henkisesti valmistautumista ja sellaisen paikan missä ei tarvitse koko aika olla pysähtymässä liikennevaloihin. Kannattaa siis kokeilla. :)

♥ Marjukka